Muutoksia ilmassa

Joskus sitä vaan tyytyy kohtaloonsa vaikka voisi pyrkiä parantamaan asioita. Monet meistä varmaan sortuvat siihen aika ajoin. Itse huomasin keväällä Elämäntapamuutos-kisan aikaan, kun stressitasot olivat koholla, että omien voimavarojen hiipuminen aiheuttaa usein sen, että tyytyy paljon vähempään - oli asia mikä tahansa.

Nyt ollessani vkolla 24 raskaana tunnen itseni täysin terveeksi, myös pääkopasta. Isoille kysymyksille on sijaa ja vaikeita ratkaisuja pystyy tekemään, on siis kaiken kaikkiaan aika stressitön olotila. Raskaus tekee ihmeitä. Minulta se poisti masennuksen / uupumuksen. Antoi potkua työntekoon, äitiyteen ja parisuhteeseen. Tällainen mahtifiilis pitäisi olla aina!

Mutta elämässä on aina jotain mistä stressata edes pikkuriikkisen...

Ruokapolitiikka

Raskauden aikana syömisten tarkkailu on täysin mahdotonta minun kohdallani. Ensimmäiset 3 kuukautta pystyin syömään vain nestepitoisia kiisseleitä, perunamuussia, jugurttua, rahkaa ja kiisseleitä. Liha, kala ja kana olivat täysin pannassa. Perunaa sen sijaan söin pelkästään. Kinkkuleikkeleet vaihtuivat lauantaimakkaraan, joka ei maistunut miltään. Vesi vaihtui maitoon ja kasvikset jäivät kaupan hyllylle. Minulle oli laadittu mitä upein raskauden ajan ruokavalio ammattilaisen toimesta, mutta ei, kroppa sanoi tiukasti "EI" ja pysyin mössölinjalla. Se vain tuntui sillä hetkellä tarpeelliselta. Olinhan syönyt terveellisesti viimeiset 8kk ja muuttunut kasvisten suurkuluttajaksi! Kaippa se on liikaa sekin. Kroppa kaipasi selkeesti muutosta myös tästä suuntauksesta.

Mitä se mössöruoka sitten teki painolle? Nosti tietysti nesteet korviin ja turvotus oli ihan hirveää. En suosittele kenellekään moista hiilarikuuria. Kannattaa panostaa syömisiin jos vain pystyy. Edes vedenjuominen ei auttanut tässä tilanteessa enää. Turvotus tuntui olevan jokapäiväinen riesa.

Tällä hetkellä tilanne on jo parempi. Toki paino on noussut n. 6kg, mutta turvotus helpottanut kun syömisiä pystyy jo jotenkin kontroloimaan. Tosin makeanhimo on iskenyt pahemmin kun koskaan ja nyt tappelen sitä vastaan – vuoroin vieraissa.

Eihän tässä muuten olisikaan mitään ihmeellistä, mutta pääsin elämäntapamuutoksella jo niin pitkälle ja nyt pelkään että raskaus tuo sen vanhan minän takaisin huonoine ruokailutottumuksineen ja ahmimisineen. Olen tietysti jo oppinut elämäntapamuutoksen noin pääpiirteittäin, mutta raskaana ei vaan voi pistää suuhunsa tiettyjä asioita, vaikka aikaisemmin se toimi kuin rasvattu. Kummaa tämä hormoonisirkus.

Muut "oireet"

Raskaudenaikana on tapahtunut myös muita ihmeellisiä asioita. Mm. Atooppinen iho on pahentunut, mutta kasvojen iho voi paremmin kuin koskaan. Hiukset ovat upeassa kunnossa ja kynnet kovat. Myös mielialat ovat myllerryksessä ja isäntä saa tuta "naisen raivosta" aina silloin tällöin. Pelkkää kiukuttelua se kuitenkin on, ja useasti nauramme asialle tilanteen mentyä ohi. Myös 12-vuotias poikani on kommentoinut minun kiukutellessa: "Olet paljon hauskempi raskaana!". Siitäkös meinasin jo hermostua...

Tätä ihanaa olotilaa jatkuu vielä helmikuun puoleen väliin saakka, jonka jälkeen minulle tehdään kolmas sektio. Uudelle tulokkaalle on miltei kaikki ostettu, vaikka H-hetkeen on vielä 112 päivää.

Tyttäreni <3

Nuorimmaiseni on jo kasvanut huimasti, ikää kohta 1v ja 8kk. Tyttö puhuu jo kovasti, tavoittelee kahden sanan lauseita, esim. "Isi ajaa" jne. AIvan mahtavaa seurata hänen kasvuaan. Joka päivä opitaan uusia ihmeellisiä asioita. Ensilumi oli kahden päivän pituinen uskomaton juttu. Sitä ihmeteltiin vierekkäin ikkunassa ja käytiin testaamassa sormin. Ulkoilu oli mukavaa, vaikka pahuksen pakkanen jäädytti hiekkalaatikon. Lumi sen sijaan oli uusi mahtava elementti, joka korvasi hienosti hiekan.

Potallakäyntiä harjoitellaan myös kovasti. Puhe tuntuu vaan olevan nyt se juttu ja potta toissijainen. Yritän silti sinnikkäästi saada tytön kuivaksi ennenkuin seuraava vaippasankari syntyy.

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille!

- Siniiikka

Helmikuun aatoksia

On ollut täysi kirjoittajan hiljaisuus. Nyt kuitenkin koitti se hetki, kun tuntuu että voi taas kirjoittaa ajatuksiaan puhtaaksi. Olen aloittanut elämäntapamuutoksen ja sotinut uuden minäni kanssa nämä pari kuukautta. Nyt mieli alkaa kirkastua ja tuntuu, että pystyy hengittämään vapaammin ja jakamaan tätä mielenmyllerrystä muillekin.

Karppaus loppui hyvin nopeasti, oikeastaan ennenkuin kerkesin siihen edes kunnolla paneutumaan. Oli hirvittää painon tunnetta rinnassa, sydämen tykytystä ja huonoa oloa aamusta iltaan. Oliko syynä se, että karppasin liian niukoilla hiilareilla, vai siinä ettei se vaan sovi minulle – loppupelissä ihan sama, sitä en enää tee ainakaan tietoisesti.

Fustra

Tämän vuoden sana on FUSTRA. Tässä taustaa:

"Fustra- metodi on funktionaalinen harjoitusmetodi, jota käytetään tasapainottamaan kehon lihaksistoa, kehittämään kehonhallintaa, korjaaman ryhtiä ja parantamaan liikkuvuutta. Fustra-harjoitusmetodin kulmakivinä ovat hyvä ryhti, oikeaoppinen hengitystekniikka, vatsalihaksiston hallinta ja liikkeiden tekninen oikein suoritus.

Nykypäivän ihmisten ongelmana on lihasepätasapaino eli vartalon etupuolella sijaitsevat lihakset (miinuslihakset) ovat vahvempia verrattuna selkäpuolen lihaksistoon (pluslihakset). Miinuslihasten hallitessa jokapäiväistä liikettä, aiheutamme nivelille, selkärangalle ja lihaksistolle vääränlaista rasitusta. Tämän vuoksi suurin osa ihmisistä kärsii eriasteisista niska- ja selkäkivuista. Fustra- metodi keskittyykin vahvistamaan pluslihaksistoa ja etenkin kaiken keskustaa eli vatsalihaksistoa. Suurin osa ihmisistä liikuttaa vartaloansa käyttämättä vatsalihaksistoaan (tuottaa noin puolet voimasta) arkipäivän toiminnassa. Tämä vain lisää epätasapainoa miinus ja pluslihasten välillä, joka lopulta johtaa kehon rajoittuneeseen liikkuvuuteen. Tähän kun lisätään huono ruokavalio ja stressaava elämäntyyli, niin meillä onkin hyvä kuva nykypäivän ihmisestä, jonka keho ja mieli ovat tasaisesti ylirasittuneena.

Fustra- metodin lähtökohtana on ensin aukaista lihakset, jotka estävät oikeaoppisen ryhdin. Tämän jälkeen ryhdymme vahvistamaan pluslihaksistoa, samanaikaisesti kun teemme vatsalihaksistosta “voimakeskuksen”. Tähän pääsemme yhdistämällä Fustra- metodiin kuntoharjoittelua, dynaamista venyttelyä sekä oikeanlaista voimaharjoittelua pluslihaksille ja vatsalihaksistolle. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain harjoitusohjelma selkä- ja niskakivuista kärsiville vaan tätä metodia olemme menestyksekkäästi käyttäneet myös huippu- urheilijoiden lihaksiston tasapainottamiseen. Tämän vuoksi Fustra- metodi tuottaa hyviä tuloksia kaikille, riippumatta iästä, lajista tai tavoitteista."

Elämäni paras vuosi 2012, vai onko?

Tänä vuonna etenen Fustra-metodin mukaisesti. Minulle on luotu ruokavalio, joka sisältää reilusti proteiineja, paljon kasviksia ja jonkun verran täysjyväviljaa ja hyviä rasvoja. Kalorimäärä pitäisi olla 1500-1600kcal/pv, mutta olen syönyt nyt kuukauden verran aika alakanttiin. Viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja nostin kalorimäärän vähintään 1450kcal hujakoille ja siitä yli. Paino on tammikuun aikana jumittanut paikallaan ja se on säästöliekin syy. Nyt kuitenkin keho on alkanut heräilemään kun nostin kaloreita. Tavoitteena on saada paino taas putoamaan hyvää vauhtia!

Ruokahaluttomuutta on ilmennyt jo muutaman viikon.. Onneksi sain virallisesti luvan syödä myös punaista vähärasvaista naudanlihaa ja jauhelihaa. Siitä saa hyviä ateriavaihtoehtoja ruokavalioon, kuten keittoja. Niin ja kerrottakoon nyt, että jos tarjolla olisi pizzaa niin kyllähän se uppoisi vaikkei olisi edes nälkä..

Virallinen herkkupäivä on aina kymmenen päivän välein.. Ja silloin menee kyllä kaikenmoista roskaa kurkusta alas. Uutena huomiona on ollut tosin se, etten pysty enää ahmimaan. Puolikas pizza ja masu on täynnä...

Se pakkoliikunta...

Olen liikkunut keskimäärin 4-5krt viikossa: Fustraa, kävelyä, juoksua, crosstraineria ja kuntosalia, lumitöitä unohtamatta. Tarkoituksena nostaa kuntoa ja lisätä lepoenergian kulutusta. Liikunta on tuntunut ihan hyvältä ja paranee koko ajan - välillä lähden lenkille ihan yhtäkkiä, sen enempää suunnittelematta! Kuntokin on hieman noussut tässä reilun kuukauden aikana. Myös isäntä on huomannut emännän reippaan otteen kotitöissä..

Tilasin tyylikkään Polarin sykemittarin, joka tulee postissa tänään tai huomenna. Se antaa varmasti lisää motivaatiota treeniin. Vanha mittari ei tahdo ottaa sykkeitä juostessa ja lenkkien polttamat kalorit olen joutunut arpomaan joka kerta. Sykkeestäkään en ole ollut täysin varma, kun mittari on heitellyt ihan mitä sattuu lukemia.

Liikunta on alkanut tosiaan tuntumaan "aika jees" -kokemukselta. Vielä on matkaa siihen "Pakko päästä lenkille!" tai "Tahdon opetella uuden urheilulajin!" -fiilikseen. Mutta matkalla ollaan ja kunnon asenteella!